100 vuotta rajaseututyötä

Suomi oli itsenäistynyt 1917, mutta itäraja oli pitkään levoton. Nuori tasavalta pyrki vakauttamaan rajansa lähentämällä rajaseutuja muuhun Suomeen. Tämä oli rajaseututyön käynnistäjän, maanviljelysneuvos Uuno Branderin visio. Syrjäseutujen elinoloja parantamalla tavoiteltiin kansakunnan yhtenäisyyttä. 

Määrätietoinen rajaseututyö alkoi keväällä 1923. Tällöin valtio alkoi myöntää vuotuisessa tulo- ja menoarviossaan varoja maataloudelliseen rajaseututoimintaan, joka käytännössä oli maatalouden neuvontaa. Samana vuonna perustettiin Suomalaisuuden Liittoon rajaseutuosasto, vapaaehtoinen kansalaisjärjestö, tukemaan rajaseudun asukkaita. Vuonna 1927 toiminta rekisteröitiin Suomen Rajaseutuyhdistys r.y. -nimiseksi.

Vapaaehtoistoiminta laajeni 1930-luvulla toisen Tampereelta lähtöisin olevan järjestön; Rajaseudun Ystäväin yhdistysten kautta koko Suomeen. Vuonna 1963 Rajaseudun Ystäväin yhdistykset ja Rajaseutuyhdistys sulautuivat Rajaseutuliitoksi, joka kattojärjestönä kokosi alleen kaikki yhdistykset. Rajaseutuliitto purettiin runsaan 50 vuoden kuluttua vuonna 2015. Sen toiminta siirrettiin tuolloin ainoalle jäljellä olevalle yhdistykselle eli Rajaseutuyhdistykselle, joka nykyään tunnetaan Rajaseutu ry:nä.

Vahvasti maataloudellisena neuvontatyönä alkanut rajaseututyö on ollut historiassa myös turvallisuus-, koulutus- ja sosiaalipoliittista. Rajaseutumatkailun edistäminen sekä itä- että länsirajalla ja kulttuuriin liittyvien vetovoimatekijöiden vahvistaminen ovat olleet mukana rajaseututyössä alusta asti. Kirkon rajaseututyön käynnistäminen oli tärkeä osa kokonaisuutta.

Vuosikymmenten saatossa rajaseututyöhön ovat vaikuttaneet niin YYA-sopimus, rajaseudun autioituminen, kylmän sodan päättyminen kuin EU-Suomen syntyminen. 2010-luvlla itärajalle toivottiin viisumivapautta, mutta 2020-luvulla ollaan jälleen lähtöpisteessä: itäinen raja sulkeutuu, yhteistyö naapurin kanssa vähenee ja rajaan kiinnitetään taas erityistä huomiota.

Tänä päivänä järjestöpohjaista rajaseututyötä jatkaa Rajaseutu ry, joka edistää Suomen rajamaakuntien väestön hyvinvointia jakamalla apurahoja opiskelijoille ja tukemalla paikallista yhdistystoimintaa.  Toiminta perustuu kokonaan yksityisiin lahjoituksiin.